Tavoite, joka johtaa liikeanalyysin ja terapian parantamiseen

Kaatumiset koskettavat kaikkia ikäryhmiä, mutta erityisesti yli 65-vuotiaat ovat vaarassa, koska heillä on eniten luunmurtumia. Suurin osa vanhemman ikäryhmän murtumista (noin 90 %) johtuu kaatumisista. Tuloksena olevat komplikaatiot voivat olla hengenvaarallisia tälle ikäryhmälle. Putoamiseen vaikuttaa merkittävästi myös neuromuskulaarisen järjestelmän toiminta.

Kaatumisten taustoja on selvitetty monissa tutkimuksissa, joissa on päädytty siihen, että kaatumisia tulisi ajatella monitekijäisinä tapahtumina. Biomekaanisesta näkökulmasta kaatumista voidaan luonnehtia dynaamisen tasapainon häiriöksi ja tasapainon palauttamisen riittämättömyydeksi. Tärkeää on nähdä kaatumisen luonne ja puolustusmekanismien aktivoituminen. Kaatumisominaisuuksien (ympäristö- ja henkilön ominaisuudet) ja seurausten vaihtelevuuden vuoksi myös kaatumisriskin arviointimenetelmät ovat laajoja ja vaihtelevia.

Liikkumiskyvyn lisäksi tärkeitä ovat myös havaintokyky, yksilön koordinaatiotaso ja olemassa olevat sairaudet. Jälkimmäisistä merkittävä riskitekijä on esimerkiksi osteoporoosi ja korkea tai vaihteleva verenpaine. Osteoporoosi on systeeminen luusairaus, johon liittyy luumassan väheneminen ja mikrorakenteen vaurioituminen. Taudin etenemisestä johtuvien luunmurtumien arvioidaan aiheuttavan maailmanlaajuisesti lähes 9 miljoonaa tapausta vuosittain. Luun tiheydellä ei ole suoraa roolia murtumien esiintymisessä, vaikka on myös tärkeää tietää luiden rakenteellinen joustavuus, joka perustuu luun tiheystestien tuloksiin. Lääkityksen lisäksi osteoporoosin komplikaatioita tulisi vähentää valistuksella sekä lihaksia vahvistavilla ja tasapainoa parantavilla harjoitteilla. Tavoitteena on opettaa sinulle, kuinka arvioida tasapainon tasoa, joka vaikuttaa vanhusten kaatumisiin. Tavoitteena on myös arvioida kaatumisriskiä monitekijäisellä arviointimenetelmällä.